1. Kerran vuodessa
Sen kyllä kesti, olihan se melkein sama kuin satunnainen oksennustauti. Kauheeta, mutta hetkessä ohi. Ja vaikka vahingossa taisin lääkärissä mainita, että olisikohan se migreeniä, koska äidillänikin on, sain migreenilääkkeet. En hakenut niitä koskaan apteekista. Mitä niitä nyt kerran vuodessa tarvii, kalliita ja päiväyskin meni jo umpeen.
 |
| 20 kotikonstia migreeniin |
2. Kuukausittain
Migreeni alkoi ilmestymään yhä useammin. Ensin puolen vuoden välein, sitten jo parin kuukauden välein. Lopulta kerran kuukaudessa ja yleensä seuraten kuukautiskiertoa. Olihan noihin PMS-oireisiin jo tottunut. Naisena nyt näitä vaivoja on aina. On päänsärkyä ja selkäsärkyäkin, vatsavaivoja ja muita kipuoireita. Mitä nyt siihen vielä yksi migreenikohtauskin. Kyllä tämä tästä. Samalla kipulääkityksellä menee muutkin vaivat.
 |
| Apukeinoja pms-oireisiin |
3. Viikonloppuisin
Koko viikon yritin olla ajattelematta migreeniä ja toivonkin, jospa tämä viikonloppu olisi erilainen. Työkiireet ja stressi helpottaa ja etukäteen ajattelin jo rentouttavaa viikonloppua. Saisin nukkua pitkään ja rentoutua mukavan oman tekemisen parissa. Kukkua kanssa. Rentoutuminen tarkoitti aina pimeässä makaamista ja oksentamista. Tunnollisena ajattelin, että hyvä kun on viikonloppu ettei tarvitse olla poissa töistä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
 |
| Kysymyksiä ja vastauksia migreenistä |
4. Viikottain
Tässä vaiheessa en viitsinyt enää täyttää edes migreenipäiväkirjaa. Nyt se oli yhtä taistelua päivittäin. Särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa ja toive ettei heräisi aamulla päänsärkyyn. Aamupalaksi särkylääkecoctail ja töissä pienessä särkylääke'sievässä'. Onneksi muut eivät sitä huomanneet. Välillä sanat katosivat tai unohdin sekunnissa mitä piti tehdä. Pään sisällä jomotti, mutta pystyin seisomaan ja tekemään työt ihan sillä energialla, että tiesin kohta pääseväni kotiin ja sänkyyn. Sama toistui taas seuraavana päivänä.
Väliin sain pari särytöntä päivää ja olin onneni kukkuloilla. Mielihyvähormonit jylläsivät jopa niin kovaa, etten ehtinyt hetkeäkään ajatella migreeniä ja sen olemassaoloa. Sitten se taas alkoi. Saatoin jutella asiakkaan kanssa tunnin innoissani ja tiesin heti sen jälkeen, että tämä innostukseni laukaisi migreenin. Tai istuin liian pitkään samassa asennossa niin että niskat jumiutuivat ja tämä laukaisi migreenin. Lopulta olin niin migreeniherkkä, että mikä tahansa asia tai tekeminen saattoi laukaista migreenin. Jännittäminen, innostuminen, väsyminen, kaikki tunneskaalat vaikuttivat migreenin ilmestymiseen. Kaikenlaiset ulkoiset tekijät laukaisivat, olipa se ilmanpaine, aurinko, lämpö, haju, melu tai valo.
Onkohan tutkittu, kuinka paljon ja pitkään ihminen sietää jatkuvaa kipua? Meistä saisi oivan tutkimuskohteen. Ainoa ongelma on, ettei migreenikohtausta pystytä vielä kunnolla tutkimaan. Kipukin on niin henkilökohtainen kokemus.
Minun henkilökohtainen kipumittari meni niin punaiselle, että olisin tehnyt mitä vain. Loppujen lopuksi ruokavaliomuutos olikin sitten aika helppo juttu. Laitan seuraavassa postauksessa muutaman päivän ateriakuvat, niin näet kuinka yksinkertaista mutta herkullista ruokaa syön nykyään.
 |
| Kolme tarinaa migreenistä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti