UUSI ELÄMÄ - 1. vuotispäivä

Uusi elämä alkoi viime vuonna syyskuun 17. päivänä. Sain yhtäkkiä tarpeekseni kivusta ja päätin aamulla, että tyhjennän ruokavalioni kaikesta.

Muuten hyvä, mutta mitä sitten syödä. Oli siis pakko aloittaa alusta. Kaurapuuro oli ehkä ainoa mistä ei tulisi mitään vaivoja. Eli siitä sitten lähdettiin liikkeelle. Päivä kerrallaan mietin mitä voisin syödä ja lisäilin pikkuhiljaa eri ruoka-aineita. Jätin ensin kokonaan pois jauhot, sokerit, maitotuotteet sekä lisäaineet.

Pari kuukautta oli aika hankalaa, mutta motivaatio oli korkealla ja mitä pidempi aika meni, ettei kohtauksia ollut, sitä helpompi oli päätöksissä pysyä.
Oli pakko jättää kahvila- ja ravintolakäynnit, koska piti tietää koko ajan mitä ruoka sisälsi.

Neljän kuukauden ajan migreeni yritti iskeä vähintään kerran kuussa. Levolla selvisin niistä.
Tuntui kuitenkin erilaiselta. Joko todellakin muutos oli heti vaikuttanut tai sitten mieletön motivaationi oli tehnyt aivoissa 110% tsemppauksen ja taistelutahtoni oli tapissa.

Kysyt ehkä kannattiko? Kyllä, yhtäkkiä voinkin tehdä asioita ilman jatkuvaa pelkoa, tuoko tekeminen kohtauksen ja yhtäkkiä minulla on aikaa ja mahdollisuus tehdä asioita. Aikaisemmin jouduin suunnittelemaan menot niin, etten ehkä pääsisikään migreenin vuoksi ja koska niin kävi usein, ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Ihmeellistä oli enemmänkin se, jos pääsin lähtemään reissuun ja yleensä migreeni iski  kuitenkin reisun päällä.

Kun migreeni kroonistuu, voi helposti laskea viikon ja kuukauden tunnit, mitkä ovat migreenivapaata aikaa. Jos viikossa on kaksi päivää ilman migreeniä, ovat työt jo kasaantuneet, eikä ehdi kunnolla nauttia migreenivapaasta, eikä todellakaan miettiä parantumista. Miten ihmeessä olen edes selvinyt arjesta ja työstäni.

Migreenistä tuli myös kirosana. Perheeni ei edes halunut, että sanon ääneen sanan migreeni, koska heistä tuntui, kuin olisin kutsunut sitä luokseni. Elämä jatkuvassa kivun pelossa ei ollut itsellenikään enää mielekästä.

Kuva: terve.fi

Puoli vuotta oli mennyt ja kävin lääkärissä tulevan leikkauksen vuoksi. Ihme tapahtui, lääkäri kuunteli minua ja kertomustani kiinnostuneena. Sain jopa sairaalassa ruokavaliotoiveeni käytäntöön.

Tuntui, että minut otettiin joka puolella tosissaan. Ravintolassa tiedustelin lisäaineista ja erikseen tarjoilija kyseli kokilta, sisälsikö esim. kastike lisäaineita maustesekoituksen muodossa. Ja kun sisälsi, niin kokki erikseen paistoi kanan ja mausti sen vain suolalla ja pippurilla. Enää en ollutkaan vaikea tapaus vaan asiakas jota palvellaan. Täysi kymppi palvelusta.

Lopulta uskalsin jo riskeerata. Valvoin kahteen-kolmeen yöllä, eikä migreeni tullut. Nukuin yhtenä yönä 13 tuntia ja herätessä olin yllättynyt, kun mitään ei tapahtunut. Viikon sisällä saatoin syödä jo jäätelön, pullan ja pienen määrän karkkia. Riskillä kylläkin. Ja niinhän sitten lopulta kävi, että join melkein pullollisen olutta ja seuraavana päivänä kohtaus oli tulossa. Heti kotiin, täsmälääke kielen päälle ja nukkumaan. Niin siitä selvittiin. Vuoden aikana olen neljä kertaa ottanut täsmälääkkeen, ehkä pari kertaa turhaankin, kun niskat olivat vain niin jumissa. Yhtään varsinaista kohtausta ei ole enää tullut.

Enää pelko kivusta ja kohtauksista ei hallitse elämääni, vaan ajatus, että itse suojelen elimistöäni sairaudelta. Itse päätän miten hyvin jaksan. Olisi tietysti hienoa, jos ei tarvitsisi välittää mistään, vaan voisi syödä kaikkea ja tehdä mitä vaan. Toisaalta uskon, että kaikessa kohtuuttomuudesta joutuu ennen pitkään maksamaan, jollain tavalla. Liiallisesta syömisestä, juomisesta, liikkumattomuudesta, työnteosta, lista on loputon.

KOHTUUS ON NYKYÄÄN KAIKESSA TEKEMISESSÄNI SE PUNAINEN LANKA!