Minulla kohtaukset pahenivat vuosi vuodelta. Aikoinaan ne saattoivat mennä päivässä parissa ohi, enkä oksentanut lainkaan.
Viimeisimmät kohtaukset olivat pahimpia, siksi piti tehdä jotain. En vaan yksinkertaisesti enää kestänyt niitä.
Kohtaus alkoi ennakko-oirepäivällä. Silloin niskat jumiutuivat, paleli, väsytti ja tuntui, että tulisin kipeäksi. Samalla äänet, hajut ja valot alkoivat ärsyttämään. Ajatukset myös takkuilivat ja saatoin sanoa vääriä sanoja. Autolla ajo oli hankalaa . Liikennevaloissa jouduin välillä miettimään mitä mikäkin valo tarkoittaa. Aivot eivät oikein pelanneet niinkuin olisi pitänyt. Aloitin suunnittelemaan reitit sen mukaisesti, että olisi mahdollisimman helppoja risteyksiä ja pystyisin niistä selviytymään.
Seuraavana päivänä ja yleensä yön aikana kohtaus pääsi valloilleen. Heräsin päänsärkyyn. Jos olin illalla ottanut särkylääke-cocktailin, ei särky ollut niin paha ja pystyin lähtemään töihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pahoinvointi alkoi, otin täsmälääkkeen kielen päälle. Jos vain oli mahdollista, heti makuulle ja parin tunnin nokoset pimeässä ja hiljaisuudessa, saattoi kohtaus mennä ohi tai ainakin hiukan helpottamaan.
Yleensä kohtaus kesti sen pari päivää ja söin särkylääkkeitä kolmesti päivässä. Pystyin olemaan töissä jatkuvassa säryssä, silloin kun kipu ei ollut niin kovaa että aloin oksentamaan. Muuten yksityisyrittäjänä jouduin laittamaan lappua luukulle ja kotiin oksentamaan.
Yhden kerran kohtaus alkoi lauantaina puoliltapäivin ja loppui vasta tiistai-iltana. Tiesin jo perjantai-iltana, että migreeni on tulossa. Olin konsertissa ja jännitin tuttujen esiintyjien puolesta. Täsmälääke oli loppu ja tietenkin reseptikin käytetty loppuun. Yritin lauantaina päästä lääkärille, mutten pystynyt enää seisomaan enkä istumaan, joten se jäi. Oksentelu alkoi vasta sunnuntaina ja illalla mieheni vei minut päivystykseen ja sain siellä kipulääkkeitä ja täsmälääkkeen, mutta mikään ei enää auttanut. Jos olisin ollut hiukankin järjissäni olisin pyytänyt kipulääkkeen suoraan lihakseen, vahvemman sellaisen.
Siitä kohtauksesta oppineena aloin lääkitsemään itseäni ajoissa. Joskus iltaisin saatoin ottaa kipulääkettä jo hiukan varoiksikin, ettei vaan kohtaus ala nukkuessani. Ja kun migreeni alkoi olemaan kaverina melkein päivittäin, ei vatsani enää kestänyt särkylääkkeitä. Yhdelle asiakkaalle jutellessani särkylääkkeiden syömisestä, hän kertoi, että lähisairaalaankin on perustettu jo dialyysihoitopiste eli munuaisten vajaatoiminnan hoitoa. Ajattelin ääneen, että onko diabetes määrä niin lisääntynyt, mutta onkin kuulemma näiden "burana" potilaiden vuoksi.
 |
Se pisti ajattelemaan särkylääkkeiden syöntiäni. Ehkä kärsin jo särkylääkepäänsärystäkin eli olin tullut riippuvaiseksi niiden tietyistä aineista. Muutenkin huolena oli jo suolisto- ja vatsavaivat. Kannattaa lukea lisää särkylääkkeiden haittavaikutuksista.
